Olin tossa viime viikonloppuna käymässä pitkästä aikaa vakkari baarissani,
Ja ilta meni muuten ihan hyvin, kunnes eräs poke joka oli vapaalla
tuli kysymään kuulumisia. Keskustelu eteni näin >
Poke: Hei asdfgh, mitäs sulle nykyään kuuluu?
En kerenny vastata mitään kun..
Poke: Olit kyllä ennen tosi nätti nuori nainen, mut nykyään.....
toi tukka ei sovi sulle yhtään ja ota toi nenäläväri pois ihan vitun ruma..
Mun ajatukset sinkoili asiasta kymmenenteen parissa sekunnissa..
mitä olisin voinu tehä tai sanoa..
Loukkaannuin aika pahasti.. Tai otin siipiini..
Ja ilta meni ihan pilalle noista parista lauseesta..
Ensimmäisenä tuli mieleen että olis tehny mieli muksasta
sitä miestä päin näköä, mutta olisin todennäkösesti joutunu
poliisin puheille tai saanu porttikiellon sinne tai jotain > joten ei..
Sit olis tehny mieli sanoa sille että 'kappas olet itse ostanut uuden paidan..'
(miehellä ollut aina ennen sama paita kun ollut viihteellä)
Mutta ei se olis mun mieltä parantanu joten jätin sanomatta..
Silitin miehen kaljua ja sanoin 'Kiitti Moi'
ja menin pöytään potemaan pahaa mieltäni..
Eikä mun fiilikset siitä enään kohonnu..
Ja kyllä tiedän tekstistä saattaa huokua se kuinka huono itsetunto mulla on.
Ja se pitää paikaansa olen arka arvostelun suhteen,
koska jo varhain ala-asteella mulle opetettiin mun paikka..
Se _EI tosiaan_ ollut koulujen suosituimpien seurassa vaan
synttäreille sain kutsut jos joku muu peru tulemisen ja
kerran sain kutsun vain sillä ehdolla että jos mun vanhemmat
suostuu ostaa sille tytölle yhen kalliin lelun lahjaks..
Ala-asteella mulla oli myös hammasraudat ja olin se 'hammasrautalehmä'.
Siitä sai kuulla joka päivä.. Sen lisäks mulla on ruummissani vääristymiä..
Sukuvika pikkurillit (vänkyrät) ja peukaloiden keskinivelet ei toimi,
toista on yritetty leikata joskus ja se on ihan käyrällään..
Syntyessäni mulla oli 6 varvasta kummassakin jalassa.. Leikattu pois..
Pottuvarpaissa ei oo keskiniveliä ollenkaan, vaan ne vaan on tommoset mötköt..
Masennuskin alkoin muhia mussa jo varmaan viimestään sillon 12 vuotiaana.
Lapset osaa olla julmia toisilleen..
Yläasteella olin vaan se ujo friikki tyttö koulun
käytävällä korvakuulokkeetpäässä.
Eikä yläasteellakaan haukuilta vältytty..
Yleensä ne kohdistu aina ulkonäköön, vaatteisiin, hiuksiin..
16 vuotiaana olin selkäleikauksessa..
Ja häpesin monta vuotta leikkausarpia kyljessäni..
Halusin aina pitää sellaisia vaatteita että ne ei näkyny,
Koska koin sen kiuselliseksi jos joku kysyi niistä jotain..
16 vuotiaana sen leikkauksen jälkeen myös mun ystävät oli
kadonnut ja kävin yksin pyörimässä paikoissa kameran kanssa..
Nousen edeelleen varpailleen jos joku huomauttaa
mun sormista tai varpaista..
Ja kyllä ulkonäkökin on tosi arka aihe mulle..
En ole koskaan kokenut olevani mitään..
Tää ongelma syö myös
nykyään parisuhdetta..
En nimittäin pidä itseäni haluttavana yms..
Ja kyseinalaistan välillä ihan turhaankin asioita,
vaan koska en koe olevani tarpeeksi hyvä..
huoh..
tulipahan nyt avauduttua..
Moi.
Tähän loppuun vielä yks lainaus kirjasta
'Kummajainen astuu kehiin'
En nyt muista onko tämä lainaus esiintynyt jo mun blogissa josku
pari vuotta sitten mutta jos joo niin kertaus on opintojen äiti..
vai miten se oli..
'Lapsuuden pilaavat ilkeät luokkatoverit ja opettajat,
jotka eivät muka näe, ja koko epätoivoinen ajatus siitä,
että lapsuuden
pitäisi olla onnellista aikaa,
eikä kukaan halua tietää, että niin ei
ole.
Lapsuuden pilaa koulu,
jossa ei välttämättä opi lukemaan eikä
kirjoittamaan,
mutta jossa kyllä oppii oman paikkansa arvoasteikolla,
koulun jossa oppii tulemaan lyödyksi ja itsekin lyömään.
Ehkä lapsuus saa kolauksen siitäkin,
kun huomaa ettei olekaan rakastettu sellaisena kuin on,
vaan että ympäröivän maailman rakkaus pitää ansaita.
Kysymys on kilpailusta, ja joka ei sitä tajua, on idiootti.
Tai ehkä lapsuus ei olekaan pilalla,
vaan ihminen itse vain on jotenkin vinksahtanut,
ja sehän on ihan eri juttu.'
