Yeah.
On taas tapahtunu vaikkapas mitä ja nyt on
hiihtoloma jo hurjaa vauhtia puolivälissä varmaanki.
Enkä oo mitään hyödyllistä varmaan saanu aikaseks.
Ryyppäämään oon kyllä kerenny ja kerkeän vielä
muutaman päivän bilettää, ku huomaan että onki loma ohi ja
pitää mennä takas kouluun, sit jos miettis että
olisko sitä voinu tehä jotain koulu juttuja...
no mutta eihän sitä kaikkea kerkeä.
mutta jos jatketaan vaikka aikasempien kirjottelujen mukaan,
niin olen taas menny mössimään ja kunnolla.
otetaampa lainaus edellisestä tekstistä:
"Jos olen viimeks voinu kirjottaa,
että elämä menee miten menee..
Niin nyt menee varmasti 100% huonommin.
En oikeasti ymmärrä miten oon voinu sotkea
oman elämäni tällä tavoin."
niin mitenkä sitä voi vaan koko ajan muka mennä alamäkeen?
eikö vois nyt vähän taas hymyilyttää?
en kyl anna itelleni koskaan
anteeks jos tää tilanne ei korjaannu.
siis menin (ehkä) loukkaamaan erästä henkilöä..
Tahtomattani..
Missä olin ku aivoja jaettiin?
Laitoin kyllä pahoittelu viestin.
(mitä hyötyä tästä muka oli ^)
että kaikki mitä tuli tehtyä,
ei liittyny siihen mitenkään,
vaan mun omaan ahdistukseen ja muuhun.
sanoin että ymmärrän kyllä jos suuttui.
(Koska itse olisin varmaan närkästyny
vastaavassa tilaanteessa, tai herkempänä
ihmisenä itkeny kuukauden putkeen mutta..)
Ja toivoin myös että hän ymmärtäis
asian mun kannalta.
Olisin halunnu jäädä mutta kävi niin ku kävi.
Mutta ei tainnu ymmärtää tai sit vaan kärttyynty
muhun sillä tavalla että oksat pois.
Ehkä mun pitää vaan antaa aikaa ja toivoa parasta,
vaikka pelkään oikeesti vaan pahinta.
Vituttamaanhan tällänen pistää.
Et ei voi hallita itteensä sen vertaa.......
Kuinka kauan odotin että näen tuon ihmisen taas.
Ainakin kuukauden päivät!
ja sitten itse kävelen pois sanomatta mitään.
Oon kyl yks kusipää.
Ei taas voi tietää millon on
mahollista nähä seuraavan kerran.
Et millon satutaan eksytään
samaan kaupunkiin yhtäaikaa.
Mutta ei tää ittensä syyttäminen ja ittelleen
vihottelu kyl helpota yhtään tilannetta.
hyvää yötä maailma ♥
