Oon ollu laiska,
enkä oo jaksanu tulla valittamaan.
Eihän sitä blogiin voi muuta ku valittaa :D
Nyt vaan on niin hukassa taas että ei auta.
Paineita
1.asunnosta!
2.koulusta,
3.parisuhteesta,
4.muista sosiaalisista suhteista,
Ainakin noista hyvä jos ei vielä muustakin.
Huoh.
Oon siis ettiny sitä kämppää nyt keväästä asti
ja vieläkin tuppaa näyttämään siltä että
helmikuusta etiäpäin asun sit jonkun sillan alla.
eikä auta edes itku~ Vituttaa.
Koulu hommat menee vähän varmaan penkin alle.
motivaatio on kutistunu minimistä -> extra minimiin :D
Eikä nyt jaksa sit tästä enempää..
Ehkä joskus sit ku vituttaa tää asia enemmän
nii voi avautua ja angstata sit siitä.. ehehehehe..
Eiku tänään tuottaa enemmän painetta ja tuskaa tuo kämppä.
Koska en tiiä mitä sit teen ku
tuo mun nykynen kämppä menee remppaan
ja pitää olla tyhjänä sen ajan.
se remppa kestää noin kaks kuukautta..
Niin siis ennen sitä remppaa pitäs saaha kämppä tyhjäks..
En kyllä jaksa sit lukee että onko tässä
tekstissä mitään järkeä tai kuinka monta
kirjotusvirhettä tulee yhteensä.. Kärsikää ihmiset.
Niin ja sitten.
En tiedä kärsinkö enemmän vai kö juu :)
Siis hirmunen ikävä sitä yhtä,
mutta jos olisin viettänyt viikonlopun siellä missä hän.
Olisin varmaan saanut aikaan taas 50 eri tappelua
ennen ku edes ollaan keretty tervehtiä toisiamme.
Ja sit itkuiitaheidi olis voinu taas
vuodattaa niitä kyyneleitä.
Niin että kumpi on pahempaa olla yksin ja kärsiä ikävästä,
vai olla sen tärkeimmän kanssa, olla möks ja ehkä jopa tapella.
En tahtois olla tällänen.
MUTTA *pyörittelee päätään*
oon niin epävarma itestäni.
En usko että kukaan oikeesti jaksaa katella mua.....
Kun saa selville inkälainen psykopaatti oikeen oon.
öö.
Aina voi mennä joku pieleen..
Sen kerran ku olin oikeen jaksanu tälläytyä
niin sitä ei tarvii huomata?
Pahalta se tuntui että oma poikaystävä
(tuntupa kamalalta sanalta. liian imelä)
hädintuskin katsoo edes suhun päin.
ja sit sen kämppis voi sanoa että oletpa sä nättinä.
kiitos että edes joku uskalsi valehdellä ääneen.
se sai mut tuntemaan pikkusen "mielihyvää".
mutta samalla tuskaa siitä että
se oli ihan sama sille toiselle..
olipa mulla mitkä vaatteet vaan
tai olipa mulla meikkiä tai sitten ei
niin aina vaan ihan sama..
Mä en halua olla mikään itsestään selvyys tai ihan sama.
Oon koko ajan ihan yliherkällä päällä,
sanopa mulle mitä vaan mistä voi luokkaantua
niin loukkaannun vaikka en oikeesti oo ollu
sellen aikasemmin, nyt vaan tuntuu et kaikki
sanat viiltää vielä vaan aina syvemmältä ja syvemmältä.
ja aina tulee kyyneleet silmiin.
äh.
kello on jo kohta puol kolme.. voi piip.
pikasesti.
muista sosiaalisista suhteista.
En lähe kilpailemaan "parhaan kaverin" tittelistä.
Jos olin vaan joku väliaikainen tukeva olkapää niin harmi,
jostain syystä kuvittelin enemmän.
Ja se että tulin tänne rentoutumaan ja viettämään viikonloppua kavereiden kanssa. Ei oo kovin hääviä.. että sovitaan ja sit jätetäänpä sit kertomatta että nitä suunnitelmia on muutettu..
ja plaa plaa..
