perjantai 30. heinäkuuta 2010

eh eh (nothing else I can say)

On se hurja miten aika kuluu..
Tuntuu että mulla loppuu elämästä aika kesken.
pari viikkoa kesälomaa jälellä. voih..

Viimeksi olen uhannut etten anna itselleni anteeksi jos..
Hmm.. Myönnän en ole yksin tuota tilannetta
pistänyt paskaks. Meitä tarvittiin siis kaksi
sotkemaan toistemme elämät aina säännöllisin väliajoin.
En tiiä mikä siinä on että on jumissa elämässä moisesti..
Pirulliset neljä vuotta..
Vaikka on välissä ollu jotain muuta,
eikö millään oo mitään väliä.?
Sairastahan se on että tahallaan toisiamme satutetaan,
tai siltä se vähän tuntuu..
Toinen on niin ujo ettei uskalla selvinpäin
edes katsoa mua silmiin.. Minä taas niin väsynyt
tähän tilanteeseen että hermostun siitä..
silti jotenki aina löydytään vierekkäin..
oon päättäny olla jonkun verran vahva,
tahdon lopettaa tän, mut sen jätkänki pitäs osata
lopettaa hyvän sään aikana..
Eihän siitä tuu oikeesti mitään
jos se tulee taas itkeen mulle ku oon
saanu omaa elämää järjetykseen..
Uskaltaako täällä enää tuntea ihmisiä kohtaan mitään,
jos joo niin tuleeko se jätkä pistämään
jalkansa oven väliin taas ja hämmentää mun elämää
vaan sen takia koska haluan päästää siitä irti..
Se ei oo reilua jos alan välittämään
jostain ihmisestä kovasti ja sit se pamahtaa paikalle,
luulen että saattasin satuttaa jotain siinä tilanteessa.
Ei hyvä.
Vaikka myönnän senkin että itse olen aiheuttanut varmasti samanlaista hämmennystä sit siihen suuntaan..
syytön heittäköön ensimmäisen kiven :D

"puolikas irrallaan, mut tulis vaan irrottaa"

Kesällä on tapahtunut vaikka ja mitä :)
kaikkea ei edes muista..
mutta on tullu
Käytyä Joensuus sukuloimassa
<(Perhepippaloissa Alavin Kylätalolla),
Oleskeltua muuten vaan,
"Skeitattua" Riinan kanssa,
Ryypättyä monien omituisten nassujen kanssa,
Randomisti matkustettu Lahteen Summer Up:piin,
Ilosaarirock, linnunlahti camping (to-ma)

ja tietty sit jazzien ekana iltana mursin sit koipeni~
eilen käytiin kamujen kanssa pyörimässä,
syömässä sohvissa ja sit leffassa :>>>

Eihän tässä. En tiiä.
Onko mahollista? olla "ihanstunu" korviaan
myöten johonki puolituttuun/puolituntemattomaan??
Kaikki se miten se puhuu sulle tai miten se kattoo sua.
Saa sun sisuskalut vaihtamaan paikkaa.
Hymyn nousemaa sun kasvoille.
Ja se miten kaukana se asuu ja epävarmuus siitä
että tuutteko enää koskaan näkemään.
Saa sut herämään yöllä painajaisten takia ja
aamusin hämmentyneenä pyyhkimään kyyneleitä poskilta.
Se että et tiedä olitko sille vain ihan kukatahansa tyttö....

Jep. Jalka murtuneena.
Kipsi vielä kolmeviikkoo koivessa..
Se siitä.. Sen puolesta on saanu tapella.
meinas kirurgiveitsi kutsua,
mutta ei onneks nyt sit tällä kertaa.

Huomenna olis sitte kadunvaltaus

Sitte illalla ilokivessa Beat vs. Rally~

20.8 tampereelle blockfesteille.
Toivois että koipi ois sillo jo terve~

Raappanan lutakon keikka houkuttelis kovasti

Ei malttais odottaa..
Mutta toisaalta ei ole mikään kiire tulevaisuuteen.

parin viikon päästä alkaa koulu ja nyt on sit se
turbo puolisen vuotta aikaa saada kaikki
ne rästityöt valmiiks että pääsen pois
tuolta laitoksesta. Voisin haluta vaan olla,
siinähän se taas ilmenee että olen saamaton ja laiska :D
Inhottavaa vaan että jo pari päivää sitten
rupesin stressaamaan siitä että en jaksa ja kykene
suorittamaan tuota koulua läpi.. huh..

Pakko vielä sanoa että hassun pieni maailma ~
ilosaaressa törmäsin sattumalta
ku olin Outin kanssa kuuntelemassa
Jukka poikaa leirintäalueen aidantakaa..
niin siis sellanen tuttava joka tuli vastaan
joka päivä toukokuussa..
Kattelin että onpa saman näkönen
ihminen et ei oo ees mahollista..
Sit ku tajusin et se on pakosti sama tyyppi,
niin moikkasin sille ja seki tunnisti naamakertoimet..
Siinä vähän juteltiin ja oli rankkaa :D:D
Minun ja Riinan "ystävä" oevoe.

Nyt pakkaa jotain kamaa mukaan ku lähtee
käymään kotosalla huomista varten :>>

Mo.