Mun aivot tarvii happea..
Tarviin raitista ilmaa hengitettäväks..
On iskenyt ahdistus..
Maailman luokan pahin..
Pelko jyllää mun jokaista solua..
Ei hyvä..
maanantai 29. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
"Love, gimme love, gimme love"
Nyt voin kai myöntää että vähän perhosia massussa..
Se on pelottava asia se..
Mutta voin myös sanoa että helpotti huomattavasti,
että sain vihdoin ja viimein kakistettua ystävälleni
tämän asian vaikka meinasin niin pitää sen salassa..
mutta kun ei oo muitakaan salaisuuksia siinä suhteessa
mun puolelta niin oli aika vaikeeta pitää kaikki vaan
itellään.. ku on tottunu että voi puhua ihan mistä vaan..
Yritin epätoivoisesti aina välillä olla läpinäkyvä..
Mutta tein kai sen sitte tahallaan ihan överinä niin
ei ollu niin uskottavaa..
tai oli vähän liianki uskottava niin tuli epäuskottava O___o'
HAAAAAAAHAAAAAAA!
Oon epätoivonen räkäpää, nössö, luuseri ja lame..
Katon huonoja anime sarjoja,
kuuntelen huonoa musiikkia ja
kuolen kompastumalla laukkuun..
Oon lame + No Life D:
Ja mua pelottaa..
lauantai 20. marraskuuta 2010
Absolutely Nothing 12
1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”
En muista onko mulla koskaan ollu haave ammattia..
vitsillä olen joskus heittänyt että roskakuski..
ihan vaan ärsytykseen ku muut ovat osanneet vastata tuohon kysymykseen.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Disney piirretyt, muumit, totoro.. hmm varmaan aku ankkaa tuli luettua..
3. Lempileikkejäsi?
hmm.. barbeilla ja poneilla tuli leikittyä..
mut sit oli myös näytä jotain prätkähiiri leikkejä..
ja yhen kaverin kanssa leikittiin usein aristokatteja ja
aina tuli riitaa siitä että kumpi saa olla Thomas O'Malley..
Talvisin tuli koulussa leikittyä jotain jääkarhuja
( joilla oli välillä vähän raakoja taisteluja esim. vähiin
käyvästä ruuasta :D:D:D ) ja yks vielä ku oli jäiset maat ja
oli kumpparit jalassa niin mentiin yhen kaverin kanssa aina
hirveetä vauhtia pihalle että saatiin liukastella kumppareissa..
Oltiin olevinaan jotain hienoja naisia ja sit ku kaaduttiin sanottiin
tyyliin "Oi minun ihana uuse mekkoni, aivan pilalla" tai
"Voi ei uudet korkokenkäni" voi meitä räkänokkia :D
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Enpä osaa lähteä vertailemaan.. en edes muista synttäreistäni paljoakaan O_o'
5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En oo harrastanu muuta kun tanssia parisen vuotta.. mutta se oli yläasteella..
6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Apulanta tai olla eka semmonen..
mutta tulihan sitä spaissareita ja muita kuunneltua..
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
En halua lähteä vertailemaan..
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
niitä asioita on paljon.. pieniä ja isoja.. mm. matkustelu.
En nyt varsinaisesti haasta ketään,
vaan kaikki jotka jaksatte ja haluatte > olette haastettuja! :)
En muista onko mulla koskaan ollu haave ammattia..
vitsillä olen joskus heittänyt että roskakuski..
ihan vaan ärsytykseen ku muut ovat osanneet vastata tuohon kysymykseen.
2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Disney piirretyt, muumit, totoro.. hmm varmaan aku ankkaa tuli luettua..
3. Lempileikkejäsi?
hmm.. barbeilla ja poneilla tuli leikittyä..
mut sit oli myös näytä jotain prätkähiiri leikkejä..
ja yhen kaverin kanssa leikittiin usein aristokatteja ja
aina tuli riitaa siitä että kumpi saa olla Thomas O'Malley..
Talvisin tuli koulussa leikittyä jotain jääkarhuja
( joilla oli välillä vähän raakoja taisteluja esim. vähiin
käyvästä ruuasta :D:D:D ) ja yks vielä ku oli jäiset maat ja
oli kumpparit jalassa niin mentiin yhen kaverin kanssa aina
hirveetä vauhtia pihalle että saatiin liukastella kumppareissa..
Oltiin olevinaan jotain hienoja naisia ja sit ku kaaduttiin sanottiin
tyyliin "Oi minun ihana uuse mekkoni, aivan pilalla" tai
"Voi ei uudet korkokenkäni" voi meitä räkänokkia :D
4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Enpä osaa lähteä vertailemaan.. en edes muista synttäreistäni paljoakaan O_o'
5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
En oo harrastanu muuta kun tanssia parisen vuotta.. mutta se oli yläasteella..
6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Apulanta tai olla eka semmonen..
mutta tulihan sitä spaissareita ja muita kuunneltua..
7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
En halua lähteä vertailemaan..
8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
niitä asioita on paljon.. pieniä ja isoja.. mm. matkustelu.
En nyt varsinaisesti haasta ketään,
vaan kaikki jotka jaksatte ja haluatte > olette haastettuja! :)
"Lainatut lauseet"
Minä elin aina samaa päivää
Ikävöin betonin harmaata ikävää
Odotin elämän antavan enemmän,
kuin unia toivoa täynnä
ja taidon herätä aina samaan huomiseen
Sinä puhuit aina vieraista maista
Meistä kivisillä teillä tuulisin illoin
Silloin kuin satoi vettä ja elämä koivissa
kipinöi luuvalon lailla
Vierailla mailla kuljit silmin suljetuin
Lainatuin lausein me puhuimme vapaudesta
Elämän janoa itkimme omin kyynelin
Sinä lauloit aina lempein sävelin
Aina hymy huulin uusista ystävistä
Silloin kuin ihmiskunta teki kuolemaa
Sinä puhuit elämästä,
kirkkaista väreistä kerroit silmin suljetuin
Lainatuin lausein me puhuimme vapaudesta
Elämän janoa itkimme omin kyynelin
Lainatuin lausein me puhuimme vapaudesta
Elämän janoa itkimme omin kyynelin
torstai 18. marraskuuta 2010
Digital Love
hmm.
Mulla nyt nää lääkitykset melkein kohillaan.
Voisko vielä saada jonku mikä
auttais sydän särkyyn..
Olisko sille jotain lääkettä..
Jotain taikajuomaa millä kadottais sydämmen.
Jos ilman sydäntä ei tuntis niitä kipuja
tai sitä tyhjyyttä.
Tää tyhjyys vie mut mennessään..
Eihän täällä uskalla ihastua kun
aina vaan suurempi tyhjyys vastassa..
Aina päätyy yksipuolisiksi nämä hommat.
Tai jos ihastuu niin mitä hyötyä siitä on..
Koska ei voi sano että enää en ihastu, koska
silloin se tyyppi kävelee sua vastaan.
Se joka vie sulta jalat alta, ja sen perään
haikailet sitten öisin yksin omassa sängyssäs.
Niin eli mitä hyötyä, jos et uskalla tuoda
tunteitasi julki.. Kattelet vaan kauempaa..
Salaat kaiken. Pystytkö muka katsomaan sitä
henkilöä silmiin ja sanomaan moi ilman että
sun kasvoiltas näkyy se tuska mikä sun
sydämessäs on piilossa.. Oletko silloin vahva.
Tyhjyys vaan kasvaa kasvamistaan,
etkä voi silti sanoa sanaakaan..
Siinä pelossa että olet taas yksin..
Mielumminko kuvittelet asioiden etenevän..
Vaikka tosi elämässä et välttämättä edes tiedä
hänen nimeään tai ole koskaan kohdannut
hänen katsettaan.. Saati sitten nähnyt
hänen hymyilevän.. Kaikki on vain
mielikuvituksen tuotosta.
Jos on haaveillut elämäänsä jo pitkään.
onko mahdollista että todellisuuden unen
haaveen harhan ja mielikuvituksen rajat haalenevat..
Entä jos luulee elävänsä todellisuudessa,
mutta oikeasti se olisikin unta ja haavekuva
elämästä olisikin se oikea todellisuus.
Mistä tiedät? Mistä tiedät milloin olet hereillä?
"Ikävä johtuu sydämestä.
Mutta aina kun Tirlittan oli
hyrskähtämäisillään itkuun hän
puhalsi kaikin voimin okariinoonsa,
niin ettei okariino tukahduksissaan
saanut ääntäkään. Sitten kun itku meni ohi.
Tirlittan vilkaisi taakseen ja
sivuilleen ja tokaisi kiukkuisesti:
-Mitä se kenellekkään kuuluu, jos minua itkettää.
Ja kun hän tällä tavalla rähisi,
niin silloin ei itkettänyt ollenkaan niin
pahasti kuin oikeasti itketti.
Sitä paitsi hän eli alinomaisessa pelossa,
että joku näkisi kuinka hänen sydämensä huitoi
rinnassa ja tahtoi yhtenään vaihtaa kyyneleistä
likomärän nenäliinansa kuivaan"
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
"Ei silti, kyllä Tirlittan oli hieman kummallinen.
Hän pelkäsi jäävänsä yksin, mutta lapsilaumassa
hän pelkäsi että hänet huomattaisiin,
että hänen nenäliinasalaisuutensa keksittäisiin.
Siksi hän oli toivoton."
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
Mulla nyt nää lääkitykset melkein kohillaan.
Voisko vielä saada jonku mikä
auttais sydän särkyyn..
Olisko sille jotain lääkettä..
Jotain taikajuomaa millä kadottais sydämmen.
Jos ilman sydäntä ei tuntis niitä kipuja
tai sitä tyhjyyttä.
Tää tyhjyys vie mut mennessään..
Eihän täällä uskalla ihastua kun
aina vaan suurempi tyhjyys vastassa..
Aina päätyy yksipuolisiksi nämä hommat.
Tai jos ihastuu niin mitä hyötyä siitä on..
Koska ei voi sano että enää en ihastu, koska
silloin se tyyppi kävelee sua vastaan.
Se joka vie sulta jalat alta, ja sen perään
haikailet sitten öisin yksin omassa sängyssäs.
Niin eli mitä hyötyä, jos et uskalla tuoda
tunteitasi julki.. Kattelet vaan kauempaa..
Salaat kaiken. Pystytkö muka katsomaan sitä
henkilöä silmiin ja sanomaan moi ilman että
sun kasvoiltas näkyy se tuska mikä sun
sydämessäs on piilossa.. Oletko silloin vahva.
Tyhjyys vaan kasvaa kasvamistaan,
etkä voi silti sanoa sanaakaan..
Siinä pelossa että olet taas yksin..
Mielumminko kuvittelet asioiden etenevän..
Vaikka tosi elämässä et välttämättä edes tiedä
hänen nimeään tai ole koskaan kohdannut
hänen katsettaan.. Saati sitten nähnyt
hänen hymyilevän.. Kaikki on vain
mielikuvituksen tuotosta.
Jos on haaveillut elämäänsä jo pitkään.
onko mahdollista että todellisuuden unen
haaveen harhan ja mielikuvituksen rajat haalenevat..
Entä jos luulee elävänsä todellisuudessa,
mutta oikeasti se olisikin unta ja haavekuva
elämästä olisikin se oikea todellisuus.
Mistä tiedät? Mistä tiedät milloin olet hereillä?
"Ikävä johtuu sydämestä.Mutta aina kun Tirlittan oli
hyrskähtämäisillään itkuun hän
puhalsi kaikin voimin okariinoonsa,
niin ettei okariino tukahduksissaan
saanut ääntäkään. Sitten kun itku meni ohi.
Tirlittan vilkaisi taakseen ja
sivuilleen ja tokaisi kiukkuisesti:
-Mitä se kenellekkään kuuluu, jos minua itkettää.
Ja kun hän tällä tavalla rähisi,
niin silloin ei itkettänyt ollenkaan niin
pahasti kuin oikeasti itketti.
Sitä paitsi hän eli alinomaisessa pelossa,
että joku näkisi kuinka hänen sydämensä huitoi
rinnassa ja tahtoi yhtenään vaihtaa kyyneleistä
likomärän nenäliinansa kuivaan"
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
"Ei silti, kyllä Tirlittan oli hieman kummallinen.
Hän pelkäsi jäävänsä yksin, mutta lapsilaumassa
hän pelkäsi että hänet huomattaisiin,
että hänen nenäliinasalaisuutensa keksittäisiin.
Siksi hän oli toivoton."
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
Ekaa kertaa elämässä.
Niin mulla on ekaa kertaa elämässä keuhkoputkentulehus~
Ja näin ollen loppu viikko saikkua töistä..
Stressaan vaan tästäki lisää..
Joo okei, minkä sille voin että oon kipee,
En tässä kunnossa pystyis edes tekemään töitä..
En ole suunnitellut tulevani kipeäksi.
Eli ei kai tarviis kokea syyllisyyttä tästäkin..
mutta pisti ärsyttämään..
Heräsin aamulla viiden maissa siihen
että en saa happea ollenkaan..
Etten oikeasti pystynyt hengittää..
Yritin turistaa ja räkiä limat ulos ja
juoda vettä ja vetää inhalaattoria ja
tuntu ettei mikään auta..
Iski paniikki.
Mietin että pitääkö mun oikeasti
soittaa itelleni ambulanssi..
Koska en ois siinä kunnossa voinut
lähteä kävelemään mihinkään.. ainakaan yksin.
Tää on yks niistä miljoonista syistä miks
en tykkää olla yksin tai sinkku..
Koituu niin vaan mun kohtaloks että joku
aamu en vaan enää nouse tosta sängystä..
Kun kerran sanoin että tarvitsen poikaystävän
huolehtimaan itsestäni, minulle sanottiin
jotain tyyliin että osaathan itsekkin huolehtia
itsestäsi.. Mutta tarkoitin juuri näitä harvoja
tilanteita joissa ei pärjää yksin..
Onko siis ainut keino soittaa ambulanssi?
Luulis että niillä olis muutakin tekemistä
ku tulla antamaa yksinäiselle erakolle
spiiraa että pystyn taas hengittämään..
Onko mahollista saada spiiraa kotikäyttöön
näitä tilanteita varten..
No laitoin vaan äitille viestiä että
soita kun heräät..
Ja elin siinä toivossa että pystyn siihen
asti hengittämään edes jotenkin..
No onneks äiti soitti heti ja sano et
tulee käyttää mua keskussairaalalla..
JEP.
Äiti ajo 45 kilsaa tähän suuntaan että
tulee käyttää mua päivystyksessä ja apteekissa
ja 45 kilsaa takas että pääsee aamulla ite kurssille..
Olis vaan pitäny lakata hengittämästä..
Niin se mikä siis rupes ärsyttämään..
Oli että laitoi pomolle viestiä..
Tänään oli siis mun vapaa päivä..
ja perjantaina ja lauantaina olis ollu töitä..
Niin laitoin viestin jotenkin näin (klo; 05:50);
"Toivottavasti et herää tähän viestiin,
mutta ajattelin että pakko nyt laittaa
kun vielä muistan ja kykenen. Oon lähössä nyt
keskussairaalalle päivystykseen..
Saatan joutua ottamaan loppuviikon saikkua.
Katsotaan mitä lääkäri sanoo kun pystyn
taas hengittämään T:......"
Niin vastas vaan että (klo 07:20);
"Ok. Toivottavasti pääset kuitenkin töihin."
No sit kun pääsin lääkäri käynniltä laitoin (klo 08:02);
"Mulle todettiin kouhkoputkentulehdus
ja loppuviikko sairaslomaa..
Tulenko maanantaina puol kymmeneen?"
Ei vastannu mitään..
Tässä tilanteessa mietin sittenkin pari kertaa
jos tarjoavat töitä että otanko vastaan vai miten on..
Tuli niin ärsyttävä fiilis tuosta että
ei oo varmaan ikinä ollu..
Tekis niin vaan mieli forsettaa sen jätkän naamaa,
että rupeis pikku hiljaa tajumaan että ei oo
maailman helpoin olo olla hengittämättä samalla
ku on "rasitus astma" jollei jopa astma
(joka tunkitaan kuhan nyt sitten paranen
ja saan varattua lääkäri ajan, siis kai se
pitää nyt uskoa jos kaks lekuria on sanonu
että kannattaa ottaa ne puhallus kokeet..)
ja siihen kaupan päälle keuhkoputken tulehdus
ja muut ihanat ongelmat...
Jospa olis tarpeeks purkaudttu tältä päivältä..
Nyt kerkee mukavasti viel kattoo pari jaksoa GTO;ta..
En ookku eilen alottanu sen sarjan ja nyt
jo yli puolen välin.. jaksoja 43, ja yhen
jakso pituus vaihtelee 22-45min välillä.. huhheij..
Ja näin ollen loppu viikko saikkua töistä..
Stressaan vaan tästäki lisää..
Joo okei, minkä sille voin että oon kipee,
En tässä kunnossa pystyis edes tekemään töitä..
En ole suunnitellut tulevani kipeäksi.
Eli ei kai tarviis kokea syyllisyyttä tästäkin..
mutta pisti ärsyttämään..
Heräsin aamulla viiden maissa siihen
että en saa happea ollenkaan..
Etten oikeasti pystynyt hengittää..
Yritin turistaa ja räkiä limat ulos ja
juoda vettä ja vetää inhalaattoria ja
tuntu ettei mikään auta..
Iski paniikki.
Mietin että pitääkö mun oikeasti
soittaa itelleni ambulanssi..
Koska en ois siinä kunnossa voinut
lähteä kävelemään mihinkään.. ainakaan yksin.
Tää on yks niistä miljoonista syistä miks
en tykkää olla yksin tai sinkku..
Koituu niin vaan mun kohtaloks että joku
aamu en vaan enää nouse tosta sängystä..
Kun kerran sanoin että tarvitsen poikaystävän
huolehtimaan itsestäni, minulle sanottiin
jotain tyyliin että osaathan itsekkin huolehtia
itsestäsi.. Mutta tarkoitin juuri näitä harvoja
tilanteita joissa ei pärjää yksin..
Onko siis ainut keino soittaa ambulanssi?
Luulis että niillä olis muutakin tekemistä
ku tulla antamaa yksinäiselle erakolle
spiiraa että pystyn taas hengittämään..
Onko mahollista saada spiiraa kotikäyttöön
näitä tilanteita varten..
No laitoin vaan äitille viestiä että
soita kun heräät..
Ja elin siinä toivossa että pystyn siihen
asti hengittämään edes jotenkin..
No onneks äiti soitti heti ja sano et
tulee käyttää mua keskussairaalalla..
JEP.
Äiti ajo 45 kilsaa tähän suuntaan että
tulee käyttää mua päivystyksessä ja apteekissa
ja 45 kilsaa takas että pääsee aamulla ite kurssille..
Olis vaan pitäny lakata hengittämästä..
Niin se mikä siis rupes ärsyttämään..
Oli että laitoi pomolle viestiä..
Tänään oli siis mun vapaa päivä..
ja perjantaina ja lauantaina olis ollu töitä..
Niin laitoin viestin jotenkin näin (klo; 05:50);
"Toivottavasti et herää tähän viestiin,
mutta ajattelin että pakko nyt laittaa
kun vielä muistan ja kykenen. Oon lähössä nyt
keskussairaalalle päivystykseen..
Saatan joutua ottamaan loppuviikon saikkua.
Katsotaan mitä lääkäri sanoo kun pystyn
taas hengittämään T:......"
Niin vastas vaan että (klo 07:20);
"Ok. Toivottavasti pääset kuitenkin töihin."
No sit kun pääsin lääkäri käynniltä laitoin (klo 08:02);
"Mulle todettiin kouhkoputkentulehdus
ja loppuviikko sairaslomaa..
Tulenko maanantaina puol kymmeneen?"
Ei vastannu mitään..
Tässä tilanteessa mietin sittenkin pari kertaa
jos tarjoavat töitä että otanko vastaan vai miten on..
Tuli niin ärsyttävä fiilis tuosta että
ei oo varmaan ikinä ollu..
Tekis niin vaan mieli forsettaa sen jätkän naamaa,
että rupeis pikku hiljaa tajumaan että ei oo
maailman helpoin olo olla hengittämättä samalla
ku on "rasitus astma" jollei jopa astma
(joka tunkitaan kuhan nyt sitten paranen
ja saan varattua lääkäri ajan, siis kai se
pitää nyt uskoa jos kaks lekuria on sanonu
että kannattaa ottaa ne puhallus kokeet..)
ja siihen kaupan päälle keuhkoputken tulehdus
ja muut ihanat ongelmat...
Jospa olis tarpeeks purkaudttu tältä päivältä..
Nyt kerkee mukavasti viel kattoo pari jaksoa GTO;ta..
En ookku eilen alottanu sen sarjan ja nyt
jo yli puolen välin.. jaksoja 43, ja yhen
jakso pituus vaihtelee 22-45min välillä.. huhheij..
maanantai 15. marraskuuta 2010
karvaista iltaa..
Kurkku karheena.
Ja samaan aikaan hukkuminen päällä..
Kyllästyttää tää ainainen sama elämän tilanne.
Nyt on vuos mennyt kohta ihan ohi
ja mitään ei oo tapahtunu..
plöäh..
Antaa olla.
Voin vaan elää siinä toivossa että
joku aamu heräänki siihen että joku
(oma urhollinen prinssini)
pussailee mua ja toivottaa hyvää huomenta..
(Eikä siis parisuhde asiat ole ainut asia
edelleenkään mikä mun elämässä mättää,
mutta siitä vois vaikka alottaa.
Koska kaipaan sitä tunnetta..
Se että olis joku joka välittää
ja josta voisit välittää..........)
Niin ja en heräis siitä "todellisuudesta",
vaikka kuinka nipistelisin itteeni :D
haha.
Ainahan sitä saa toivoa..
Kiitti vaan.
Eniten kolhas.
Nytki vaan vollaas taas kotona..
Oon niin väsyny että ihan sama
mitä tapahtuu niin itkettää..
patonki palaa uunissa = maailman loppu.
Se on sitä ku kaikki menee pieleen :)
Tarviisin itelleni jonku "elämän tarkotuksen"
tai jonkun ilon lähteen..
Ei se aina ilahduta että lähtee juomaan..
Vaikka sillonkin on hauskaa ja tulee
tanssittua henkesä edestä ja näkee ihaniakin
ihmisiä ja saa vähän kontaktia muuhunki maailmaan,
ku neljän seinän sisällä istumiseen tietokoneen kanssa..
Kaipaan kosketusta..
Ah. Niin turhaahan sitä on tänne itkeä.
Mutta sillon ku olen alunperin aloittanut
kirjoittamisen niin aloitin ihan vaan oman
mielenterveyden takia..
En sen takia että haluaisin tulla kuuluksi,
tai sen takia että haluaisin kertoa kaikki
aisat välttämättä julkisesti.
On vaan tarves purkaa tunteitaan ja tuntemuksiaan.
Jostain syystä se on ollut helpompaa tehdä näin,
vaikka vaihtoehtona olis että kirjottaisin paperille
ja säilytäisin kotona jossain lukkolaatikossa.
Hyvää yötä maailma ♥
Ja samaan aikaan hukkuminen päällä..
Kyllästyttää tää ainainen sama elämän tilanne.
Nyt on vuos mennyt kohta ihan ohi
ja mitään ei oo tapahtunu..
plöäh..
Antaa olla.
Voin vaan elää siinä toivossa että
joku aamu heräänki siihen että joku
(oma urhollinen prinssini)
pussailee mua ja toivottaa hyvää huomenta..
(Eikä siis parisuhde asiat ole ainut asia
edelleenkään mikä mun elämässä mättää,
mutta siitä vois vaikka alottaa.
Koska kaipaan sitä tunnetta..
Se että olis joku joka välittää
ja josta voisit välittää..........)
Niin ja en heräis siitä "todellisuudesta",
vaikka kuinka nipistelisin itteeni :D
haha.
Ainahan sitä saa toivoa..
Kiitti vaan.
Eniten kolhas.
Nytki vaan vollaas taas kotona..
Oon niin väsyny että ihan sama
mitä tapahtuu niin itkettää..
patonki palaa uunissa = maailman loppu.
Se on sitä ku kaikki menee pieleen :)
Tarviisin itelleni jonku "elämän tarkotuksen"
tai jonkun ilon lähteen..
Ei se aina ilahduta että lähtee juomaan..
Vaikka sillonkin on hauskaa ja tulee
tanssittua henkesä edestä ja näkee ihaniakin
ihmisiä ja saa vähän kontaktia muuhunki maailmaan,
ku neljän seinän sisällä istumiseen tietokoneen kanssa..
Kaipaan kosketusta..
Ah. Niin turhaahan sitä on tänne itkeä.
Mutta sillon ku olen alunperin aloittanut
kirjoittamisen niin aloitin ihan vaan oman
mielenterveyden takia..
En sen takia että haluaisin tulla kuuluksi,
tai sen takia että haluaisin kertoa kaikki
aisat välttämättä julkisesti.
On vaan tarves purkaa tunteitaan ja tuntemuksiaan.
Jostain syystä se on ollut helpompaa tehdä näin,
vaikka vaihtoehtona olis että kirjottaisin paperille
ja säilytäisin kotona jossain lukkolaatikossa.
Hyvää yötä maailma ♥
tiistai 2. marraskuuta 2010
Kuolema kuittaa univelat?
Joo on jääny tää kirjottaminen nyt ihan tyysti.
Oli vaan niin stressaavaa alottaa työssäoppiminen,
ku paljon uutta ja näin ja ei oo ollu sit oikeen
energiaa tehdä mitään työpäivän jälkeen~
Nyt siis toinen viikko menossa..
En tajua miten ihminen voi olla näin väsyny..
Tänäänki vaan nukahtanu koneelle istuma_asentoon ja
kuolannu rinnuksilleni XDDDD
Het ku saan aikaseks niin ottelen jotain kuvia yms..
Nyt vaan koen tärkeämmäks suorittaa tuon työharjottelun
kunnialla loppuun..
Mulla menee kai muuten ihan tasapaksun hyvin paitsi
mitä nyt kaipais vähän lämpöö ja lempee kylmiin syysiltoihin..
Kaipaan ja tarviin semmosia lämpösiä isoja haleja..
enkä edes unissani saa niitä..
Siellä työ paikalla olen ihan viihtyny..
Työporukassa on tosi mukavia ihmisiä..
Ja suurin osa asiakkaistakin on ihan kivoja..
Mutta kyllä niitä muutama ilkeiliäkin mahtuu..
Mun pitäs tehä jotain tehtäviäki ton työharjottelun aikana..
Huoh..
Pitäs esim. kirjottaa jotain "päiväkirjaa"
Ehkä kirjotan sitä nyt sit ens viikonloppuna...
sit pitäs jotain markkinoinnista ja
jostain muusta ottaa tietoa..
Niin ja Halloweeni oli jees ~
^^
Nyt nukkuu~
Elämä on tylsyys.
Luotettavat sinkku miehet ottakaa yhteyttä!
Paskat!
Oli vaan niin stressaavaa alottaa työssäoppiminen,
ku paljon uutta ja näin ja ei oo ollu sit oikeen
energiaa tehdä mitään työpäivän jälkeen~
Nyt siis toinen viikko menossa..
En tajua miten ihminen voi olla näin väsyny..
Tänäänki vaan nukahtanu koneelle istuma_asentoon ja
kuolannu rinnuksilleni XDDDD
Het ku saan aikaseks niin ottelen jotain kuvia yms..
Nyt vaan koen tärkeämmäks suorittaa tuon työharjottelun
kunnialla loppuun..
Mulla menee kai muuten ihan tasapaksun hyvin paitsi
mitä nyt kaipais vähän lämpöö ja lempee kylmiin syysiltoihin..
Kaipaan ja tarviin semmosia lämpösiä isoja haleja..
enkä edes unissani saa niitä..
Siellä työ paikalla olen ihan viihtyny..
Työporukassa on tosi mukavia ihmisiä..
Ja suurin osa asiakkaistakin on ihan kivoja..
Mutta kyllä niitä muutama ilkeiliäkin mahtuu..
Mun pitäs tehä jotain tehtäviäki ton työharjottelun aikana..
Huoh..
Pitäs esim. kirjottaa jotain "päiväkirjaa"
Ehkä kirjotan sitä nyt sit ens viikonloppuna...
sit pitäs jotain markkinoinnista ja
jostain muusta ottaa tietoa..
Niin ja Halloweeni oli jees ~
^^
Nyt nukkuu~
Elämä on tylsyys.
Luotettavat sinkku miehet ottakaa yhteyttä!
Paskat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)