Jep.
Jos olen viimeks voinu kirjottaa,
että elämä menee miten menee..
Niin nyt menee varmasti 100% huonommin.
En oikeasti ymmärrä miten oon voinu sotkea
oman elämäni tällä tavoin.
Ei tässä ole mitään järkeä.
Yli kahden vuoden seurustelusuhde päättyi n. kuukaus sitten.
Olen yksinäinen, turhautunut ja mieli maassa.
(vaikka mieli on ollu maassa kyllä koko ajan.)
En oo tuntenu tällästä tyhjiötä varmaan koskaan..
Tai se tyhjiö on vaan kasvanu.
Koulu ei vois kiinnostaa yhtään..
Tai siis se että kaikki siellä on mua vastaan..
Opettajakaan ei tunnu ymmärtävän mitään mitä sille sanon.
Monta tuhatta kertaa oon samat asiat sille joutunut vääntää
ja se ei tunnu tajuavan..
Ei varsinkaan sitä että olen menossa neljännelle vuodelle.
Sen ku pitäis olla harvinaisen selvä asia..
huh huh.
Oon niin hermoromahuksen partaalla.
"Kavereiden" keskuudessa tunnen itseni ulkopuoliseksi.
En nyt sano että missä porukoissa,
mutta jos joku lukee ja tunnistaa tilanteet
niin miettikööt sitten ihan rauhassa.
Eli esim.
Kerran olin puhumassa jotain asiaa
ja lopetin lauseen sitten kesken ku katoin,
että kukaan ei edes kuuntele.
Eipä kukaan edes noteerannu siihen,
kun lopetin sen lauseen kesken.
(Tuli niin tyhmä olo siitä.
Eikö ketään oikeesti kiinnosta mitä mulle kuuluu.
Ei näköjään.
Pitäs oikeesti tottua siihen että mun kuuluu olla yksin.
Se että oon ollu hiljanen ujo ja sulkeutunut
ja nyt ku oon saanu vähän rohkeutta niin
kukaan ei ees halua kuulla mitä mulla on sanottavaa,
niin ehkä pitäs vaan palata sinne omaan kuoreensa
mikä oon aina ennenki ollu se ei kukaan.
Eipähän ainakaan tarviis tuntea itteään jotenki
syrjityks ku syrjäyttäs ite ittensä)
Monesti on käynyt niin että jos puhun jotain
niin joku alottaa heti puhumaan päälle
ja kukaan ei sen jälkeen kuuntele enää mua.
Se on niin turhauttavaa..
Että olen tästä edes sitten vaikka mielummin hiljaa.
Oon mä ennenki hiljaa osannu olla miksen nyt osais.
Uusi kämppä on ihan mukava.
Vaikka ei kyl hirveesti oo viel mukavia muistoja täältä.
Joka päivä oon vaan itkeny täällä yksin.
Enkä pysty nukkumaan ajauksilta ja surkeelta ololtani
ja silti on pakko jaksaa käydä koulussa joka päivä
tyyliin kaheksasta neljään.
No kävi mun luokkakavereista muutama tässä yks viikonloppu.
Sillein ns. "tuparit" ja sit luokkakaverin synttäriä juhlistettiin.
Vähän siinä mielessä ahistaa että en osannu tulkita viihtykö ne täällä vai mitä.. Mutta eivät ainakaan päin naamaa sanoneet mitään mitenkä paskaa oli tai muutakaan.
Sitte on ollu puhetta että joskus vaik maaliskuussa tulis tytöt äänekoskelta viettää iltaa tähän, mut saa nähä miten käy.
Nyt taas katkee ajatus..
Ehkä se aurinko joskus paistais risukasaankin,
Sitä odotellessa :/
No mut nyt viikonloppuna ainaki meen
koskelle vähän "rentoutumaan"
,muutaman huurteisen parissa.
Hyvää yötä maailma.
