Kaikki alkoi petonisesta kaupungista. Harmaan sävyistä.
Muutama vihertävä koriste puu saattoi
koristaa kaupingin penkkien vierustoja..
Näin 'lumoavia' ihmisiä tulvivan tien toisella puolella
reppuineen ja nyssäköineen..
Niistä ihmisistä huokui sellanen yhteenkuuluvuus
ja hyväksyntä. Niin suuri joukko ja
kaikki sulassa sovussa keskenään~
Siellä oli myös paljon tuttuja joten ujuttauduin sekaan
tietämättä mistä oli kyse.
Tuntui kuin se olisi ollut kauan kadoksissa ollut
perhe jota olin etsinyt monta vuotta.
Se turvallisuuden tunne ja se että sai olla
oma ittensä eikä kukaan kattonut kieroon.
Yht'äkkiä porukka alkaa hajaantumaan kuin
jonkun vahvemman auktoriteetin käskystä.
Osa porukasta meni vieressä olevan pizzerian sisään,
osa lähti juoksemaan tietoisesti samaan suuntaan ja
me loput jäätiin vain paikoillemme.
Kunnes jonkun puhelin soi.
Pieni pelon tunne tästä rauhallisuuden rikkojasta.
Sen jälkeen lähdettiin samaiseen suuntaan
mihin edellinen lössi oli kiitänyt.
Joku vielä huikkasi pizzeriaan menneille
ihmisille että mennään jo edeltä~
Kylmä ja kolkko kaupunki maisema vaihtuu
tieheään lähestulkoon mustaan samuiseen havumetsään
Minulla on vaikeuksia pysyä porukan perässä.
Polut olivat lähes olemattomia ja hädin tuskin
näin nenääni pidemmälle siellä pimeydessä.
Metsä oli niin tieheä että auringon valolla
ei ollu maankamaralle mitään asiaa.
Onnekseni metsän tiheys väljeni pikku hiljaa ja
alkoi näkyä kauniita vihreitä sävyjä ja
sammaloituneita suuria kiviä.
Polutkin olivat nyt jokseenkin leveämpiä
kuin tiheässä metsässä. Olin taas porukan kintereillä.
Mikä helpotuksen tunne ja sitten silmäni aukesivat.
Se metsä oli niin satumaisen kaunis.
Valitttavasti reissu ei loppunut tähän kauniiseen metsään,
vaan matka jatkui...
Laukkuni alkoi tuntua hieman epämukavan painavalta
ja mietin mitä voisin heittää sieltä pois.
Avattuani laukun huomasin että laukussa ei
ollutkaan muuta kuin alkoholi juomia.
Saavuimme metsän reunaan ja olin sokaistua auringon valosta.
Olimme tulleet suuren kukka niityn reunalle.
Ne tuoksut ja värien kirjot.
Kaukana häämöttikin jo kanssa siskojen ja veljien leiri.
Se riemun tunne mikä meidät valtasi oli sanoin kuvailematon.
Ja ryntäsimme täyteen juoksuun.
Oma reppuni joka oli vielä sekuntti sitten tuntunut
syntisen painavalta ei haitannut enään yhtään,
oltiin jo niin lähellä päämääräämme.
Istuuduttiin leiriin ja samantien lähti isot pullot kiertämään rinkiä.
Pieniporukka keitteli jotain kasviskeitto systeemiä koko laumalle.
Niitylle oli pystytetty paljon telttoja yöpymistä varten
ja rakennettu katoksia sadekuurojen varalle.
Naurettiin paljon, soitettiin kitaraa ja laulettiin,
tanssittiin paljainjaloin kostealla ilta niityllä.
Ja sit mä heräsin!
