Järkyttävä olo iski.
Sattuu päähän ja mahaan, oksettaa ja palelee.
Ja vielä tää yskä ja flunssa lisäks.
Ah.
Hyij.
Ärsyttää huominen.
Ei millään oo semmonen olo et jaksais matkustaa johki
45 kilsanpäähän.
No okei. Onhan siellä oma koti jonne voi sit vetäytyä
jos ei jaksa olla julkisilla paikoilla.
Mut sit pitäis jaksaa viel matkustaa takas äitin luo.
45 kilsaa menee kyl nopeesti. Ja matkustamisesta tykkään kyllä.
Mutta jos on tälläne olo niin ei tee kyl mieli nousta sängystä.
Pidän itteen tällähetkellä aika kamalana ihmisenä.
Tai siis on mullakin ikävä sitä yhtä,
mutta kun sen nuo laittamat viestit tuntuu niin dramaattisilta.
Tai että sillä on ihan hirvee ikävä.
ihan ku mulla olis jotenki vähemmän?
Voiko sitä edes puntaroida näin.
Kyllä mä olen iloinen jos me nyt huomenna nähään
ja jos kaikki menis vielä hyvin.
Mutta on mulla joskus tullu suurempikin ikävä
ja vielä lyhyemmässä ajassa.
Johtuuko tämä nyt sit tuosta vaijtuneesta pään sisällöstä.
Luultavasti. Huoh.
Ehkä mä joskus palautusin omaksi yhdeksi itsekseni.
Tai niin toivoisin.
Mutta pahoin pelkään että entiseen minään ei ole paluuta.
Ja joudun taistelee itteni kanssa tulevaisuudessakin.
Äh. nyt taas lähtee ajatukset liitelee ympäri seiniä että
EN ota mistään kiinni. Pakko lopettaa kai ku ei tiiä mistää mitää.
RAAAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti