Hooked On Love

Ajattelin että uusi blogi voisi piristää kamalalta tuntuvaa arkea.
Nyt vaan tuntuu että rupeais ahdistaa entisestään.
Heh.

No mutta tällä hetkellä olen osannut ehkä nauttia pienistäkin asioista, esim.
1. Saan nukkua niin pitkään kuin haluan.
(johtuen siitä että olen sairaslomalla koulusta.)
2. Osaan jo pikkuhiljaa olla välillä yksinkin.
Ilman hirveetä ahdistusta.
3. Oon saanu kahtoo animee aamusta aamuun =___='
4. Ja tykittää haluamiani pelejä toisesta aamusta toiseen.
5. Tein tossa yhden tilauksen.
(ja nyt en malttais oottaa et se tulis perille.)

Ööh olen jo yli puolviikkoo istunut neljän seinän sisällä
tekemättä sen kummempia. (kuulostaa mahtavalta)

^tuonne kakkoseen viitaten..
Niin vihaan edelleen kyllä yksin olemista.
Ja etten mä nyt ihan yksin ole kun äitin luo tulin käymään.
(vähän pidemmäks aikaa)
Mut kuitenki kumpiki omissa oloissa ja erihuoneissa.
Sekin riittää tällä hetkellä.

Tuli tavallaan ikävä puhelu eilen.
Vaikka ihana oli kuulla rakkaan ääntä.
Sanoi että tulee sittenki vasta kuukauden päästä.
Viikko sinne tai tänne??
Kolme viikkoa kuulostaa paljon lyhemmältä ajalta kuin kuukaus.
Huoh.

Jotenkin ihan kaiken aluksi en uskonut itsestäni koskaan mitään tällästä.
Minä joka en oikeastaan koskaan ihastunut kehenkään.
(tai sit pidin sen vain omanatietona)
Olen ollut jotenkin kummallisesti riippuvainen yli
puolitoistavuotta jostakin yhdestä ihmisestä.
enkä vois kuvitella etten jostain syystä enää koskaan voisi olla hänen lähellään.
Minä joka pelkään sitoutumista ja sosiaalisuutta.
Olen nauttinut hänestä jo tosipitkään ja lähes päivittäin.
Niin siis tossa noin 9 kuukautta takaperin jo ajattelin että mitenkä olen niin onnellinen.
Kunnes sitten mielialani muuttui.
Mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin,vaikka oikeasti mikäään muu ei ole muuttunut ku vaan mun pään sisältö.
Ahdistun kaikesta pienestäkin ja suistin itseni siitä parisuhteesta ulos. Omalla käytökselläni. Muutun hetkessä kamalaksi.
Ja tuhosin kaiken mistä nautin.
No onneksi osa asioista jotenkin korjaantui pikkuhiljaa.
Vaikka pääni on vieläkin siellä ahdistuksessa.
Yritän hymyillä ainakin kerran päivässä.

ääääääää.

Nyt tuli ajatuskatkos.

Noh. Stressaan vähän turhaan kaikesta ja sen takia nyt koulustakin vähän aikaa pois.
Nyt vois kuiteski ruveta tekee taas jotain harvinaisen mielenkintosta.

(huom kirjoitin alkuperäisen eilen illalla. mutta poistin sen jä kirjoitin uusik. äh en kyl tiedä miks :')