Olin taas sammuttaas konetta.
Mut jostai syystä oli pakko tulla kirjottaa ajatukset.
Ehkä kuvittelen saavani paremmin unta kun puran itteeni vähän.
Perjantaina päätin matkustaa takaisin asuin paikkakunnalleni.
Ja nähdä tärkeää ihmistä.
Juu. Oli kyl mahtava viikonloppu.
(Tänään siis tulin tossa kuuden maissa takas äitin luo.)
Tärkeää oli että sain vaan olla vieressä.
Ja että pysty ihan aidosti hymyilee.
En muista millon viimeks koin itseni onnelliseksi tällä tavalla.
Ja olen siksi helpottunut.
Siis kun voin vielä kokea jotain tällästä,
vaikka olenki pahasti päästäni "sekaisin".
Tai siis ajatukset ja kaikki.
Mikään ei oo omalla paikallaan
ja mitään ei löydä silloin ku sitä tarvitaan.
Muistan kun turhauduin siitä että pötkötän sängyllä
ja toinen on koneella ja pelaa.
Nyt viikonloppuna se ei haitannu yhtään.
Olin siinä vieressä ja se riitti.
Luin kirjaa joka olis pitäny palauttaa jo aikoja sitten. heh.
(Tietty välillä vähän höykytin ja pistin turpaan
ettei aivan unohtais että oon siinä :'D juu ahhah.)
Rakastan sitä tunnetta kun vatsanpohjalla on vähän perhosia.
Ja että nauraa ja hymyilee aidosti.
Nauttii jokaisesta hengenvedosta täysin siemauksin.
Ja lässynlää.
Paskaa..
Sit vähän ikävempi juttu että viikon päästä
on taas pakko mennä kouluun.
Ja pitäs olla jakun suunnitelma varmaan valmis.
No ei ole. Ja kun eilen rupesin miettii sitä
niin heti puski stressi päälle ja rupes ahistaa.
En kestä sitä jos rupee jonkun koulun takia hajoilee.
Mut nyt ei piä viel ajatella sitä.
Kahon viel pasilan ja sit rupeen nukkuu.
piu.
----------------------------------
Joku asia mitä odottaa ja homma kusee.
Se on niin perseestä.
Yli kuukauden odotin ja nyt.......
En usko että onnistuu koskaan.
Innostun aina liian aikasin.
Pitäs osata olla semmonen joka ei koskaan
odota että toisten puheissa olis jotain perääkin.
Jostain syystä tää tunne on mulle liian tuttu.
Ja tää tunne pilas mun fiiliksen nyt.
AAAAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti