Mulla nyt nää lääkitykset melkein kohillaan.
Voisko vielä saada jonku mikä
auttais sydän särkyyn..
Olisko sille jotain lääkettä..
Jotain taikajuomaa millä kadottais sydämmen.
Jos ilman sydäntä ei tuntis niitä kipuja
tai sitä tyhjyyttä.
Tää tyhjyys vie mut mennessään..
Eihän täällä uskalla ihastua kun
aina vaan suurempi tyhjyys vastassa..
Aina päätyy yksipuolisiksi nämä hommat.
Tai jos ihastuu niin mitä hyötyä siitä on..
Koska ei voi sano että enää en ihastu, koska
silloin se tyyppi kävelee sua vastaan.
Se joka vie sulta jalat alta, ja sen perään
haikailet sitten öisin yksin omassa sängyssäs.
Niin eli mitä hyötyä, jos et uskalla tuoda
tunteitasi julki.. Kattelet vaan kauempaa..
Salaat kaiken. Pystytkö muka katsomaan sitä
henkilöä silmiin ja sanomaan moi ilman että
sun kasvoiltas näkyy se tuska mikä sun
sydämessäs on piilossa.. Oletko silloin vahva.
Tyhjyys vaan kasvaa kasvamistaan,
etkä voi silti sanoa sanaakaan..
Siinä pelossa että olet taas yksin..
Mielumminko kuvittelet asioiden etenevän..
Vaikka tosi elämässä et välttämättä edes tiedä
hänen nimeään tai ole koskaan kohdannut
hänen katsettaan.. Saati sitten nähnyt
hänen hymyilevän.. Kaikki on vain
mielikuvituksen tuotosta.
Jos on haaveillut elämäänsä jo pitkään.
onko mahdollista että todellisuuden unen
haaveen harhan ja mielikuvituksen rajat haalenevat..
Entä jos luulee elävänsä todellisuudessa,
mutta oikeasti se olisikin unta ja haavekuva
elämästä olisikin se oikea todellisuus.
Mistä tiedät? Mistä tiedät milloin olet hereillä?
"Ikävä johtuu sydämestä.Mutta aina kun Tirlittan oli
hyrskähtämäisillään itkuun hän
puhalsi kaikin voimin okariinoonsa,
niin ettei okariino tukahduksissaan
saanut ääntäkään. Sitten kun itku meni ohi.
Tirlittan vilkaisi taakseen ja
sivuilleen ja tokaisi kiukkuisesti:
-Mitä se kenellekkään kuuluu, jos minua itkettää.
Ja kun hän tällä tavalla rähisi,
niin silloin ei itkettänyt ollenkaan niin
pahasti kuin oikeasti itketti.
Sitä paitsi hän eli alinomaisessa pelossa,
että joku näkisi kuinka hänen sydämensä huitoi
rinnassa ja tahtoi yhtenään vaihtaa kyyneleistä
likomärän nenäliinansa kuivaan"
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
"Ei silti, kyllä Tirlittan oli hieman kummallinen.
Hän pelkäsi jäävänsä yksin, mutta lapsilaumassa
hän pelkäsi että hänet huomattaisiin,
että hänen nenäliinasalaisuutensa keksittäisiin.
Siksi hän oli toivoton."
Oiva Paloheimo ~ Tirlittan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti