Kyllä vain olen tainnut eksyä harmaitten satamien sumuun.
Kärsin pienesti eroahdistuksesta.
en pysty nukkumaan.
itkuttaa.
oon tosi väsynyt.
ehkä pitäs käydä taas hakee unilääkkeet.
Vaikka ei niistä oo hirveen hyviä muistoja.
Saispa ainakin tajunpois yön yli.
Viime viikko meni tosi tuiskeessa
ja remontti tuli kuin tulikin tehtyä.
Eilen siis tuli valmista.
paitsi pitää käydä vielä maalaamassa se olkkarin pöytä.
Energia ei tunnu riittävän millään enää mihinkään.
Tänäänkin nukahin kouluun.
ompa tervettä sekin.
Oon ihan tuskissani.
Tuntuu että tästä lääkityksestä ei oo hirveesti apua.
Ja joo piti varata läääkärille soittoaika joulukuun alkuun,
mutta en oo saanu aikaseks.
Sille psygiatrillekkaan en tiiä että mitä enään haluan kertoa.
koska viimeks kun itkin siellä ja kerroin kuinka oon uupunu
ja tuijotan itsenä peilistä keittiöveitsi kaulalla.
Ja perään lisäsin että yhteiskunta vaatii liikaa,
että en pysty sykkimään enää hirveen pitkään tähän tahtiin.
Nii se nainen vaan rupes nauramaan ja sano mulle,
että hyvä että mulla on vielä huumorintajua.
Empä sitten kehannu enää sanoa sille että ei ollu mikään vitsi.
olen tunteiden myrskyn keskellä.
väsynyt.
eikä lepoon ole aikaa.
huomenna taas töihin.
Tarviisin nyt ison halin.
Enkä tätä yksinäisyyttä.
Kärsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti