On ollu aika paljon stressiä ja yritystä sopeutua
(ei tunnu oikeen onnistuvan)
nyky tilanteeseen, elää ilman omaa kotia.
Joka ilta tullu itkettyä pahaa oloa.
Ottaa oman aikansa kyllä että osaisin rentoutua
ja olla "kuin kotonani".
Enkä edes tajua mikä siinä on niin ahistavaa,
ehkä se on vaan se tietoisuus siitä että vaikean
tilanteen tullessa ei oo sitä omaa kotia
minne mennä nuolemaan haavojaan..
Ja se että tietää että ei oo vaan tää yö mitä täällä on,
vaan pitäs pystyä olee suht iisisti täällä lähes 3kk.
Oon kuitenki suht räjähdysaltis ihminen..
Olen myös miettinyt että aloittaisin toisen blogin
eri tunnuksilla, jossa voisin kirjottaa vapaammin
anonyymina vähän oman elämäni synkemmästä puolesta.
Tätä asiaa en ole kuitenkaan vielä miettinyt loppuun,
mutta kävi niin tai näin jatkan kyllä tännekkin valittamista.
Koulu ja työ painaa niskaan,
nytkin odottaa liuta kotiläksyjä mitkä pitäis tehdä,
sen lisäks pitäis saada pakattua kun lähden huomenna äipän luo,
pitäs myös purkaa muutto säkkejä täällä väliaikasessa kodissa.
Ja sit on hirvee hiuskriisi taas..
Tuntuu ettei energia riitä edes hengittämiseen..
Tuntuu ettei ole yhtään omaa aikaa,
tai jos on niin on niin väsynyt että nukun sen ajan.
Nyt kin mietin vaan nukkumista,
joten tämän tekstin jälkeen suoraan makuu asentoon.
Eli ei hirveästi tunnu sellaselta että otampa nyt aikaa itselleni.
Esim en muista millon olisin viimeksi laittanut kynnet.
Eikä muutenkaan jaksa mitään..
Ja kaikki vaan stressaa ja painaa ja ahistaa.
Nytkin tekis mieli vaan huutaa jos se vaikka helpottais..
Tää seurustelu suhdekkin kärsii tästä..
meillä ei ole aikaa toisillemme
vaikka olemme parin metrin päässä toisistamme..
jotenkin niin surullista..
mutta joo en se ole ainostaan minä joka tästä tekee tätä,
ihan yhtä hyvin on toinenkin osapuoli tässä sotkussa mukana..
Ja mun olis tällä viikolla pitäny varata itelleni aika verikokeisiin
ja lääkärille mutta en saanu kumpaakaan aikaseks..
Verikokeisiin sen takia että lekurit haluaa taas tutkiskella
kilpirauhas arvoja ja kaikkee muuta mahollista jota en edes
nyt muista ku se luetteli aika listan niitä kokeita mitä musta pitäs ottaa..
Ja lekurille se aika olis masennus lääkityksen alottamista varten.
Vieläkin vähän mietin, mutta ehkä nyt voin kokeilla tätäkin
vaihtoehtoa kun on tässä nyt kamppailtu jo aika monta vuotta
ja ei olla päästy kovinkaan pitkälle..
Tekis nyt mieli mennä vessaan nyrhii tätä mun tukkaa,
mut ehkä odotan nyt pari päivää jos sais vaikka jonku muun leikkaa tän,
jos ei niin sit nipsin ite..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti