"Hemuli heräsi verkaalleen, muisti kuka oli ja ajatteli,
että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon.
Hän oli vielä väsyneempi kuin nukkumaan käydessään,
ja tässä sitä nyt oltiin uuden päivän alussa taas,
ja päivä jatkuisi iltaan asti ja sitten tulisi seuraava päivä
ja sitä seuraava ja ne kaikki olisivat samanlaisia,
niin kuin päivät tapaavat olla kun ne ovat hemulin päiviä.
Hemuli ryömi peiton alle ja kaivoi kuononsa tyynyyn,
ja sitten hän siirsi vatsansa vuoteen reunalle
siihen missä lakana ol viileä.
Hän levittäytyi vuoteen laidasta laitaan kädet oikosenaan,
jalat haarallaan ja odotti hauskaa unta,
jota vain ei kuulunut tulevaksi.
Hän käpertyi ihan pieneksi mykkyräksi,
mutta sekään ei auttanut.
Hän yritti olla olevinaan hemuli josta kaikki pitivät,
sitten hän koetti olla se hemuli poloinen josta kukaan ei pitänyt.
Mutta hän oli ja pysyi vain hemulina,
joka aina pani parastaan saamatta koskaan asioita oikein
kohdalleen. Loppujen lopuksi hän nousi vuoteesta ja
veti housut jalkaansa.
Hemuli ei pitänyt pukemisesta eikä riisumisesta,
se sai olon untumaan siltä,
että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeää tapahtunut.
Ja kumminkin hän ehtimiseen toimitti ja
touhusi ja järjesteli asioita aamusta iltaan!"
Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti