Mikä vitun joupon tuuri?

Joo pika postaus koululta.
Puran siis vaan vähän paineita!
Tää ei oo ees mahollista...
tai näin mun elämä vaan menee.
Lutakossa hyvät keikat joista teflonit
jäi näkemättä koska rupes vituttaa
se että multa pöllittiin kukkaro ja röökit.
Joo röökit ihan sama mut se
kukkaro oli melkein mun elämä.
Kaikki mun pikkuveljien valokuvat ja semmoset..
Ja kyllä sitä varasta varmasti harmitti
että ryösti näin köyhän ihmisen~
edelleen voisin piestä sen vaikka hengiltä.

Joo no pieksimpä itteäni kuitenki
petoniporrasta vasten niin että
pottuvarpaassa ei ole kynttä tällä hetkellä!
Ja sitten okei. Jos ihmisellä menee vaan
koko ajan huonommin ja huonommin niin
miks sen pitäis edes jaksaa yrittää..
Eikö tää paska vois vaan loppua.

Opinnäytetyön kirjallinen oli 30 sivua.
luokan valvoja inhos sitä työtä,
eikä edes jaksanu lukea sitä kokonaan.
ja meikä joutu poistaa siitä kaiken
mihinkä olin nähny vaivaa..
Eikä suotta vituttanu! Sitten se kaikki aika
mitä siihen olin käyttäny niin ihan turhaan.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
No eihän siinä.
Kävin tänään työhaastattelussa työssäoppimispaikkaa
varten. Ja sain paikan. Olin niin paniikissa
ku menin sinne ja ymsyms. ja tulin kouluun
sen jälkeen huokasin jo helpotuksesta
että okei selvisin. No opettaja sitten tokaisee
että se paikka ei käy.. MITÄ VITTUA!
Miks ei muka kävis. häh.
Ja nyt oon taas niin maani myynny,
että haluisin vaan lähtee kotia itkemään.
Mutta enpä vaan voi ku on tänään tuo
opinnäytetyön esityski..
normaalisti olisin paniikissa,
ja nyt olen paniikissa mutta pelkään vaan
ehkä enemmän sitä että halkean ja
rupean itkemään luokan edessä.
Koska hermoromahdus ei oo kovin kaukana.

Ihme valitus blogi vaan meikäläisellä.
Kyllä onko elämä elämisen arvoinen.
Nyt jo reilusti yli vuoden tuntunut
siltä että vastaus on varmaan; ei.

No onneks alamäet pääsee nopeesti alas.

Ja koska ei varmaan oo mitään positiivista sanomista
niin lähempä tästä kitisemään jonnekkin muualle.

Tasan ku pääsen täältä koulusta pois
katoan sillein että kukaan ei löydä mua..
vaihdan henkilöllisyyteni ja hakkaan itteäni
niin petoniportaita vasten ettei ees mun
oma äitini tunnista mua ja sit muutan kreikkaan.