lauantai 21. elokuuta 2010

"What comes around goes around"

Eilen oli Blockfest
Sitä oli odottanu niin kauan
tai se aika tuntu tosi pitkälle..
Ja se tapahtuma tuntu niin lyhyeltä..
Oltiin siel Pakkahuoneella se kuustuntia..
Se oli rakkautta se..
voi ku vois elää sen hetken uudestaan..

Juno
(stepa)
Raappana
Asa
Looptroop Rockers

Tuo ilta oli semmonen että tuli
kustua sitä hunajaa litra kaupalla!!

HAHA. pakko sanoa.
  • ekan kerran uhkasin olla taputtamatta viimesen
    biisin jälkeen jos ei soiteta vaaranmaata.
    (Taputin kuitenki)
  • Tokalla kerralla uhkasen kävellä lahesta
    Keskisuomeen jos ei soiteta vaaranmaata.
    (Istuin kuitenki kiltisti autonkyydissä koko matkan)

  • Kolmannella kerralla heitin että tapan itteni
    jos nyt ei oikeesti tuu sitä vaaranmaata.
    (Ja sieltähän se tuli..)
Olin kyllä pelkkää hymyä sen aikana..
Jos ei lasketa hermoilua ärstyttäville
kännisille tuuppiville ihmisille.
Jotka ravas eestaas siinä mn eessä >:|

----------------------------------

Niin vaikka olikin mainio reissu,
eikä tässäkään päivässä ole ollut mitään vikaa..
Silti sisältä rikki..
On tehnyt monena päivänä mieli itkeä..
Tänään se on melkein onnistunu mutta ei silti.

Silmät kostuu, mutta ei kyyneleitä, eikä helpotusta.
Tuskanen olo ja kipeät ajatukset..

Makaan sängyllä.

kuuntelen satuttavaa musiikkia.
Meikä elää oikeesti vaan unissa..
Valveilla ollessa on alakulo seurana,
ja tulee tehtyä aika paljon pelkkiä kouluhommia..
tai muuta sellasta..
Tai no tää on sitä elämää,
päivät valuu hukkaan. tai ei hukkaan,
mutta turhauttaa olla hyödytön..

En nyt osaa muodostaa edes
lausetta tai oikeaa sanaa mutta äh..

----------------------------------

BTW. Se oli kai eilinen keskisuomalainen
missä oli se juttu ja kuva..

Ahistaa kun ite en oo ees nähny sitä......
Ehkä nään sen joku päivä tai
sit vaan unohan koko jutun..

----------------------------------



----------------------------------

(Kuva @Vesa Kivimäki)

Se on Mo.
Meikä lähtee haaveilemaan elämäänsä,
ja huomenna vois koittaa jaksaa jatkaa
opinnäytetyön kirjallista~
Saa nähä..

----------------------------------

Ps. On kiva huomata kun alkaa pikkuhiljaa
oppia pessimistiks.. vaikka on siihen vielä
vähän matkaa kun yhä harmittaa huomata että
"kaikki" ihmiset on samanlaisia..
Vaikka aina kuinka kuvittelis ja
toivois että nyt ei palais näpit..
Vähän niinku ottaa kuuman pellin uunista
ilman kintaita niin kyllä vaan ne sormenpäät
kärvistyy siinä, eikä auto toivomiset~
Niin eikö ihminen opi virheistään ?
miksi sitten on pitäny polttaa
sormet ihan karrelle, yhä uudestaan ja uudestaan.
Millon hoksaa että ne kintaat olis ihan jees..?
Vai jääkö se kierrepäälle niin kauan,
että joku kerta sitä poltetta ei enään tunne,
vaikka sormet sulais kiinni siihen peltiin
ja ne jouduttas aputoimaan sen jälkeen..
Sekö on loppu tulos?

Näihin mietteisiin jäädään~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti