Eilen olin kirjottamassa.
Tai kerkesin kirjautua sisään kunnes puhelin soi
ja sen jälkeen oli sit pakko lähtee kauppaan.
Olen ihan pihalla omasta pääkopastani.
Joskus tuntuu että tekis vaan mieli posahtaa ja kadota ilmaan.
Mitenkä toisen ihmisen käyttäytyminen voi muka vaikuttaa
niin hirveesti. Että menee ihan perseelleen oma mieliala.
Nyt siis istun koulun penkillä ja ahistaa jos
joku lukee selän takana mitä kirjotan.
Ei voi tietää jos joku kokoajan vaikka vilkuilee.
Ja saa tietää paheeni. Ja paskat. Ihan sama.
Leikkasin eilen hiuksia.
En siis iteltäni vaan eräältä miespuoliselta henkilöltä.
(Ajalin siis sellasella koneella)
Joo oon väsyny ihminen ku vanhigossa sit tuli jonnekki
keskelle päätä sellanen kalju kohta ja rupesin itkee.
Kirosin taas itteeni ja tätä mun tapaa epäonnistua kaikessa.
Tuntu ihan hirveelle.
Ihan varmasti ei kellekkään muulle olis käyny tällein.
Mutta kun kyseessä olin minä niin tottakai
onnistun leikkaamaan toiselle kaljua.
Sit jo sitä ennen itkin siitä kun en ollu jaksanu korjata
samaisen henkilön housuja vaikka olin luvannut.
En voi ymmärtää miten joku voi jaksaa kattoo mua melkein 24/7.
Tyyliin kaiken muun ajan mitä en oo koulussa.
Meinaan ku ite ainaki tulee hulluks omassa seurassa,
mut ittestään nyt ei kovin pääse eroon.
Tänään on kuulemma tullu ne kaameet luokkakuvat kotiin postissa.
Mahtavaa. Kaikki voi nauraa. Yhyy.
Joo jatkan sit vaikka kotona. Ahistaa nyt ihan per.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti